Sain auton takaisin joten hetihän piti lähteä treenaamaan. Suunnattiin hallille Terhin ja Nomin kanssa. Damien oli aluksi vähän jähmeä mutta vertyi kyllä ihan hyvin. Huomasin että se on lihonnut ja kuntokaan ei ole nyt mikään maailman paras. Lisää treeniä siis sillekin. Otettiin sen kanssa ihan perusjuttuja.

Bränen kanssaotettiin hyppy-hyppy-muuri ja tiukka käännös hypylle. Meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin, hyppäsi hienosti tuon viimeisenkin pudottamatta pallon kanssa. Otettiin taas puomia, viimeksihän oli ihan innolla menossa sinne itsekseen ja putosi. Otettiin ensin kontaktia alustalla, se meni tosi hyvin. Mutta sit kun kokeiltiin koko puomia niin ei mennyt kyllä millään kuin nousun puoleen väliin. Kiipesin itse puomille, koitettiin taluttaa, laahata väkisin. Ei auttanut. Kontakti-trainerilla meni ihan hyvin, tosin selvästi jännitti sitäkin aluksi. Pihalla oli matala puomi joten siirryttiin sinne. Nameilla ei taaskaan mennyt kuin ylösnousun loppuun. Otin sit vaan reippaasti pannasta kiinni ja estin aina kun meinasi hypätä alas. Tuohan jähmettyi kauhusta siihen mutta nostelin tassut vaan tyynen rauhallisesti takaisin ja kannustin koiraa eteenpäin. Homma alkoi sujumaan kun B huomasi että puomilta pääsee pois vain liikkumalla eteenpäin ja parin toiston jälkeen meni jo ihan mielissään ilman mitään sen kummempaa A-estettä ei suostunut menemään, mutta hyvä että meni tuon puomin nyt edes. Kai se isokin puomi on vaan mentävä avustajan kanssa niin että koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä se. damienhan pelkäsi aluksi myös puomia, mutta se ei kestä pakottamista joten mentiin naksulla askel kerrallaan. Bräne toivottavasti voittaa pelkonsa kun huomaa ettei tuo niin hankala ole, mutta paljon siinä on vielä hommia. Kovasti väsyi henkisesti tuosta touhusta, käytiin sit vielä pellolla heittelemässä palloa.